Irmeli odotti tien varressa autoja, mutta niitä ei näkynyt mailla halmeilla. Irmeli katseli ympärilleen ja näki pellon täynnä orvokkeja. Hän päätti ajan kulukseen polttaa yhden tupakan. Pian paikalle savutti pieni Volvo. Irmeli nosti peukalonsa pystyyn ja hänen ihmetyksekseen auto pysähtyi. Autoa ajoi komea nuori mies. ”hei beibe, haluuks kyytii?” poika kysyi ja iski silmää. ”ogei” vastasi Irmeli ja hyppäsi etupenkille. He ajoivat ensin hiljaisuuden vallitessa ja yhtäkkiä poika kurvasi auton tiensivuun. ”MITÄÄ?” Irmeli kysyi. ”Sori, bensa loppu.” poika tokaisi ja kaivoi taskumatin taskustaan. ”Haluutko?”. ”Ooksä ihan umpihullu? Sä olet autolla!” Irmeli huudahti. ”No ei sillä enää ole mitään väliä, ei me tästä mihinkään enää jatketa.” poika sanoi. ”Okeiokei, juo vaan, mutta mä ainakin lähden. Mä en haluu narahtaa rattijuopon kyydistä” Irmeli tuhahti ja lähti ovet paukkuen.
Irmeli teki metsänreunaan nuotion ja paistoi itselleen makkaraa. Syötyään hän levitti makuupussin maahan ja kävi nukkumaan. Aamulla hän päätti lähteä kotiin kävellen sillä matkaa ei ollut ehtinyt kulua kuin kaksi kilometriä, eikä hän tahtonut enää yhdenkään hullun kyytiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti