Kreivi Van Helsingin sinettisormus
Piku laski reppunsa maahan ja huokaisi syvään. Hän kohotti katseensa ja näki vieläkin sen saman naaman, joka tuijotti häntä peilistä takaisin. Miksi hänenpiti olla tälläinen finninaama! Miksi hän ei voinut olla kuten muutkin? Pikuotti reppunsa ja lähti synkkänä kohti keittiötä. Hän istui apeana pöytään jarupesi syömään aamiaista. Hänen mielealansa kohosi hiukan, kun hän näki kissanpallottelemassa äidin lankakerällä. Kun Piku oli jo melkein lopettanutsyömisen, hän vilkaisi kelloon ja kirosi. Se oli jo varttia vaille yhdeksän,hän myöhästyisi koulusta! Nopeasti hän nappasi puoliksi syödyn leivän mukaan jajuoksi pihalle. Hän juoksi koko matkan kouluun, ja juuri kun hän kurvasikäytävälle, joku löi luokan oven kiinni. Pikua meinasi ruveta itkettämään, kunhän tajusi saaneensa jo kolmannen myöhästymisen. Silloin Pikun päähän nousiajatus. "Kun nyt kerta olen myöhässä, voisinhan minä myöhästyä vähänenemmänkin..." Samassa tulivat käytävälle muutamat heidänluokkalaisistaan, joiden taksi oli aina myöhässä. "Terve" huusi Piku
sisään luokkaan. Koulun jälkeen Piku ajatteli, että voisi pilaillen ostaa ihanoikeasti kaverille "kulta"sormuksen. Hän mietti jonkin aikaa, mistäsaisi rihkama koruja, ja muisti sitten yhden kirpputorin kadunkulmassa. Eivä korut siellä rihkamaa olleet, mutta halpoja kuitenkin. Piku asteli sinne, jarupesi katselemaan koruja, kaulakoru, kaulakoru, korvikset, liian kallis, ruma
jne. Hän ei löytänyt yhtään mieleistään. Kun hän oli jo lähdössä, liikkeen myyjätuli hänen luokseen. "Mitäs saisi olla?" "Etsin vainkultasormusta..." "Ahaa. Odotappas hetkinen... Hahaa, löytyihänse!" "Niin mikä?" "Tämä!" vastasi myyjä, ja näyttikultasormusta jossa oli päällä jokin vaakunan tapainen. "Kreivi VanHelsingin sinettisormus" jatkoi myyjä, kasvoillaa pelottava ilme.
"Pa-paljonko se maksaa?" "Sinulle vain kolme euroa, muttavaroitan, sormus onkiiiiiroottuuuuuu..." Piku pelkäsi myyjää, mutta ostisilti sormuksen, se nimittäin oli lumoavan kaunis. Kotonaan Piku katseli sitäjonkin aikaa, ja huomasi sen sisällä kirjoituksen: Jos laitat tämänsormeesi, varo! Se ei halua päästää irti. Se hellittää vasta, kun unimaailman
tehtävä on täytetty. Piku ihmetteli hetken, mutta päätti kokeilla sormusta
sormeensa. Hän ihailin sitä hetken, mutta hänen sormeaan rupesi kutittamaan ja
hän yritti ottaa sormuksen pois. Sormusoli juuttunut kiinni! Voi ei ajatteli Piku. Mitä minä nyt teen!Piku yritti ja yritti, mutta sormus ei lähtenyt pois. Tuntui kuin joku loitsu
olisi pitänyt sen jyrkästi paikallaan. Voi ei! Se ennustus! Mitä siinäsanottiinkaan... jotain sinne päin että sormus irtoaa kun unimaailman tehtäväon täytetty... mitä se tarkoittaa! Nyt olen hukassa! Piku oli hetken aivanhermona, mutta rauhoittui lopulta. Mitä siitä jos hänellä olisikin sormus.Eikukaan siitä välittäisi... Piku kävi nukkumaan, mutta hän ei meinannut
saada millään unta. Hänen päässään vilahtelivat erilaiset kuvat, yhdessä hän
käveli kadulla, seuraavassa hän saapui koulun lähellä olevalla kummitustalolle,hän meni sisään, hän avasi erään komeron oven ja... Samassa Piku heräsi. Hänsäikähti puoli kuoliaaksi, kun hän ei ollutkaan omassa turvallisessasängyssään. Hän oli kummitustalossa. Niin tietenkin! Sitä se tarkoittaa!Minun pitää suorittaa unissakävelijänä jokin tehtävä... Mikähän se tehtävä on?
Samassa Piku tunsi sormuksen heiluvan sormessaan, se oli jo irti. Mitäköhän
olen tehnyt nukkuessani? Piku ajatteli innoissaan. Hän katseli ympärilleen,vähän matkan päässä oli avonainen ovi, Piku käveli oven luokse ja kurkistisisään. Hän järkyttyi näkemästään ja pyörtyi. Kun Piku aamulla heräsi omastavuoteestaan, hän ihmetteli: Kuinka minä tänne pääsin? Hän ei muistanutyöstä muuta kuin sen, mitä oli löytänyt oven takaa, ja se teki hänet
umpihulluksi. Muutaman päivän päästä kaverit tulivat häntä katsomaan mielisairaalaan, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Nuoren naisvampyyrinruumis oli järkyttänyt hänet hulluksi.
Marjut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti